Yhdyssanoja Elina Vaaralta

Kun sanoja on lopullisessa runopelissä rajallinen määrä (maksimissaan noin parikymmentä neljällä pelaajalla), väkevät yhdyssanat tuntuvat luovan sisällöille majakoita ja ankkureita, joiden vivahteita ja merkityksiä pelaajat pyrkivät muokkaamaan mieleisiksiin yksittäisillä sanoilla ja päätteillä.

Yhdyssanoja voi luoda pelissä lisäämällä omalla vuorollaan sanan jo pöydällä olevan toisen sanan alku- tai loppuosaksi. Näin tarjoutuu mahdollisuus tehdä joko merkitykseltään jo vakiintuneita yhdyssanoja (yö + messu, mies + polvi jne.) tai sitten runollisempia sanojen sulautumia, yhteentörmäyksiä (rippi + helvetti, sävel + lemu, mies + sulo jne.)

Suuri rooli on myös pelin sanastoon valituilla valmiilla yhdyssanoilla, sillä niiden avulla pystytään synnyttämään tyyliä ja sitomaan sanasto johonkin aikakauteen. Esimerkiksi 1920-luvun Tulenkantajien runoissa käytetään muuten paljon samaa perussanastoa kuin modernismissa tai nykyrunossakin, mutta yhdyssanoissa runoilijoiden valinnat kuvallisuuden suhteen heijastelevat enemmän persoonallista tyyliä ja ajan henkeä.

* * *

Olen poiminut näytteeksi yhdyssanoja kahdesta Elina Vaaran runokokoelmasta, ensimmäisestä ja kolmannesta. Runopelin sanastoon omasta mielestäni sopivat ehdokkaat olen lihavoinut ja merkinnyt tähdellä (*). Luonto, moralismi ja uskonnollisuus ovat vahvasti läsnä. Ja vaikka monet lihavoiduista sanoista sisältävät valtavasti kulttuurista painolastia, on ne kuitenkin liitettävissä monenlaisiin yhteyksiin.

Kokoelmasta Kallio ja meri (1924, WSOY - huikeaa: kirjastosta löytyi ensipainos!):

• hopeakalvo
• silkkipoimu
• tähtilyhty
• kiirastuli *
• vihkivesi
• kuorolaulu
• hyökyaalto *
• levämetsä
• kauhunkuva
• ruususeppel *
• uhrijuhla
• tuskanhiki
• hautauspäivä
• katumuskaapu
• yökköparvi
• salatieto
• oksaholvi
• sydänpäivä
• jumalkirkkaus
• lumipuhdas
• sadelintu
• ikuisuudenvirta
• lumikapalo
• hulluinhuone *
• valohämy *
• yötumma
• sudenkorento *
• tunnonsairas
• katumusvaiva
• armotaipale *
• hopeaviulu *
• sinisyvyys
• naurunhelinä *
• altartaulu
• tanssinkohu
• tulensyöjä
• käärmeenkesyttäjä *
• synnyinperintö
• peilihuone
• tietäjänainen
• luomisaamu *
• marmorikuu
• unihorros

Kokoelmasta Hopeaviulu (1928, WSOY):

• hautagraniitti
• kirjoperho
• nunnasaatto *
• kuolinvirsi
• kypärtöyhtö *
• enkelsyli *
• ruusupuu
• liekkijuoma *
• kukkaverho
• kyynelusva
• orjanruusu *
• kaihomieli
• verikyynel *
• myrkkyhöyry *
• sumuvaltameri
• sinipunavihreä
• kyynelusva
• huomenkello
• suohauta
• pakkashuuru
• sysikiemura
• sydänveri
• ukkospilvi
• hiilenkarvainen
• kuumehehku
• metallihelke
• norsunluu
• kiviraunio
• piiskanisku *
• tulivuori *

Testipelit ovat osoittaneet, että tällainen voimakas yhdyssana saattaa tarjota pelastusrenkaan silloin, kun oma tavoitekortti tuntuu lähes mahdottomalta: oikeaan kohtaan sijoitettuna piiskanisku, myrkkyhöyry tai verikyynel muuttaa paljonkin pöydällä kehittyvän tekstin luonnetta.  

Eikä mikään estä jatkamasta yhdyssanoja, päinvastoin: variaatioiden mahdollisuus ruokkii mielikuvitusta. Miltäpä kuulostaa esimerkiksi luomisaamu + helvetti, armotaipale + lemu tai enkelsyli + sulo?

Tavoitekortit

Joulupyhinä on ollut monenmoista tekemistä, mutta ehditiin pelata runopeliäkin. Vähitellen alkaa vahvistua käsitys siitä, että tavoitekortit täytyy olla todella hyvin pohdittuja suhteessa sanaston mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Tällä hetkellä protopelin sanasto sisältää paljon luontokuvastoa ja Tulenkantajien hurmoshenkisyyttä, joten esimerkiksi yhteiskunnallisiin aiheisiin on vaikea saada potkua. On myös huomioitava se, että tavoitteet ovat yhtä aikaa sekä riittävän yleisiä mutta kuitenkin tuntuvalla tavalla lopullista päämäärää rajaavia.

Testipeleissä tavoitekorttien pakka on elänyt koko ajan. Edelleenkin siinä on kovin vähän kortteja - vähintään tuplamäärä tarvittaisiin, jotta testipelit muistuttaisivat paremmin oikeaa pelitilannetta. Oman testipelini tavoitepakassa on tällä hetkellä 20 jossain määrin hyvältä vaikuttavaa korttia:

• lähtö
• pelko
• anteeksiantaminen
• vankila
• intohimo
• muistinmenetys
• köyhän rukous
• vallankumous
• mustasukkaisuus
• kaipaus
• eka kerta
• humala
• krapula
• itsemurhaviesti
• naisvartalo
• miesvartalo
• väkivalta
• hulluus
• kielletty rakkaus
• addiktio

Mielenkiintoiset aiheet ovat tuntuneet toimivan parhaiten - samoin sellaiset, joihin on edes jollakin tapaa helppo löytää tarttumapintaa omasta kokemusmaailmasta. 

Peliteknisesti ongelmaa on aiheuttanut se, että jos tavoitekortti vaikuttaa täysin toivottomalta suhteessa ensimmäisen vaiheen aikana syntyneeseen runoon, suuri rooli on niillä viidellä sanalla, joilla lähtee pelamaan toista vaihetta. Mutta, jos nuo viisi sanaakin ovat täysin toivottomat, pelaamisen mielekkyys kärsii. Siksi viime kerralla muutettiinkin kokeeksi sääntöjä niin, että toisen vaiheen alkaessa jokainen nosti itselleen vielä kolme sanaa lisää.

Ei kukaan ainakaan valittanut. 

Runopelin ensiaskeleet

Syksyllä alkanut uuden runopelin kehittely on herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta. Tai sitten ne, joille olen asiasta maininnut, ovat pelkkää ystävällisyyttään innostuneet asiaa pohtimaan. Joka tapauksessa paljon puhetta pelistä, joka tähän asti ollut olemassa vain paperilla. Valitettavasti tämän vuoden joulumarkkinoille peli ei ehtinyt - vaikka onkin spekuloitu jo leikkimielisesti sillä, millaisia pelin mahdolliset lisäosat voisivat olla:  Tulenkantajat-painosta, Bar editionia, Erotiikka-versiota ja jopa Kalevala-laulantaa taidettiin ehdottaa suunnitelupäivässäkin.

Pidetään mahdollisuudet avoinna. Itse asiassa kokeilussa olevaan protopeliin kuvastoa onkin lainattu juuri Tulenkantajat-ryhmän runoilijoilta. Sanastoon poimittiin helmiä Elina Vaaran, Mika Waltarin, Katri Valan ja Uuno Kailaan 20-30-luvun tuotannosta. Mutta yritetään kuitenkin ensin saada peruspeli toimimaan, ennen kuin haaveillaan lisäosista. Ja täsmennettäköön samalla Helsingin scifi-piireille - jos sieltä joku tähän blogiin eksyy - että huhut klingoninkielisestä version olemassaolosta ovat todellakin perättömiä ...

* * *

Lauantain testiryhmä oli odotuksiin nähden harmillisen vähälukuinen, mutta oli siinä hyvätkin puolensa:  tällä hetkellä pelistä on olemassa vasta yksi kunnollinen testikappale (onneksi toinenkin kohta valmiina). Jos porukkaa olisi ollut runsaasti, omaa vuoroa olisi joutunut odottamaan kauankin, sillä erät tuntuivat venyvän pitkiksi.

Mikael lupasi myöhemmin kirjoittaa blogiin jonkinlaisen alustavan version säännöistä - siis siitä, miten peli etenee - mutta laitan tähän jo jotakin yleistä, sillä moni sellainen, joka ei päässyt paikalle, on varmasti kiinnostunut ensitunnelmista.

* * *

Peliä varten olin askarrellut

- n. 300 sanaa (en ole viitsinyt laskea, voi olla että niitä on vähemmänkin)
- erilaisia sanoihin liitettäviä päätteitä, välimerkkejä ja yksittäisiä kirjainlaattoja yhteensä useita kymmeniä
- 18 tavoitekorttia
- 30 toimintakorttia

Sana- ja päätelaattojen luonnetta havainnollistaa hyvin ensimmäinen (historiallinen!) runopelissä syntynyt tuotos.

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy punaisten tavoitekorttien pakka, ja ylälaidassa pilkottaa yksittäinen kooltaan hieman pienempi toimintakortti.

* * *

Seuraavaksi kuvailemassani testipelissä oli kolme pelaajaa. Jokainen nosti itselleen 10 sanaa kartongista taitellun näkösuojan taakse - on oleellista, että pelaajat eivät tiedä, mitä sanoja toisilla on.

Pöydälle nostettiin yksi aloitussana. Sen jälkeen melko nopeasti edettiin viisi kierrosta siten, että kukin laittoi kerrallaan yhden sanan pöydälle yhteistä runoa rakentaen. Runon kokonaisuutta ei tässä vaiheessa tarvinnut miettiä, mutta monia hyviä oivaltavia sanapareja ja säkeitä silti syntyi.

Halutessaan sai sanan lisätessään käyttää pelipöydällä esillä olleiden päätteiden joukosta tarvitsemansa (esimerkiksi lisätä nymfi-sanaan ni-liitteen). Jos sana vaati useampaa kuin yhtä päätettä, sekin oli sallittua.

Viiden kierroksen jälkeen "rakennusvaihe" päättyi. Toinen historiallinen erä näytti silloin tältä:

Jokseenkin hieno runo tuokin.

* * *

Seuraavaksi kukin nosti erillisestä pakasta käteensä viisi toimintakorttia. Niitä on viisi erilaista:  "lisää", "poista", "siirrä", "muuta" ja "jokeri".

• "lisää" = lisää runoon yhden sanan. Niitä on jäljellä viisi ensimmäisen vaiheen jälkeen. Jos käyttää "lisää"-kortin, saa ottaa uuden sanan.
• "poista" = poistaa yhden sanan runosta. Jos kyse on syntyneestä yhdyssanasta, voi kuitenkin poistaa vain yhden osan siitä.
• "siirrä" =  vaihtaa yksittäisen sanan paikkaa.
• "muuta" = saa muuttaa jotakin sanaa käyttämällä päätteitä. Jos sanassa on jo ennestään pääte, voi joko korvata sen uudella tai lisätä perään.
• "jokeri" = korvaa jonkin sanan lisäämällä tilalle uuden sanan (ikään kuin "poista+lisää"-kortti rajoituksella). Jokerin käytettyään saa nostaa itselleen uuden sanan.

* * *

Ennen kuin alettiin pelata muokkausvaihetta toimintakorteilla, jokainen nosti itselleen tavoitekortin näyttämättä sitä muille. Tavoitekorteissa on tällä hetkellä mm. "köyhän rukous", "krapula", "hulluus", "naisvartalo", "vallankumous" ja "miesten välinen rakkaus". Tavoitekortteja pitää jatkossa kehittää, sillä tämänpäiväisen kokemuksen perusteella niillä on iso merkitys pelin onnistumisessa.

Kun tavoitekortit ja toimintakortit oli nostettu, aloitettiin toinen osuus pelissä, muutosvaihe. Jokainen pelasi vuorollaan yhden toimintakortin pyrkien siten tekemään syntyvästä runosta oman tavoitekorttinsa vaatimuksen näköisen. Aina toimintakortin pelattuaan piti nostaa pakasta uusi, kunnes pakka loppui. Jos pelasi "lisää"-kortin tai "jokerin", piti nostaa myös uusi sana itselleen.

Kun kaikki toimintakortit oli pelattu, pelin "muokkausvaihe" päättyi. Siinä vaiheessa edellinen, "rakennusvaiheessa" muodostettu runo näyttikin nyt tällaiselta:

Rakennusvaiheen versiosta terävöityi ja painavoitui moni kohta, erityisesti alku ja loppu. Puhe nöyrästä elämästä ja ylpeän ripistä vaihtui suuriin sanoihin: "totuus: elämä" ja "hymytön jumala".

Koska lisäyksiä ja poistoja tekeviä kortteja on suunnilleen yhtä paljon, runon sanamäärä ei kasva kuin hieman. Se on hyvä, sillä siten yhdelläkin siirrolla on loppuun saakka merkitystä runon kokonaisuuden kannalta. Koettiin myös hyväksi tuollainen 15-20 sanan mittainen teksti jonkinlaisena alarajana: jos runo olisi lyhyempi, loppuvaiheessa vaikka vain 8-10 sanan pituinen, yksittäisen toimintakortin rooli kasvaisi liian suureksi - viimeisen vuoron pelaaja pääsisi liian usein mullistamaan runon merkityksen kokonaan.

* * *

Lopuksi pelissä on vielä kolmas vaihe: "tulkinta". Jokainen vuorollaan kertoo, mistä runossa on kysymys omasta mielestään ja paljastaa sitten korttinsa. Huomattiin, että samalla oli hauska käydä läpi pelin ja runon syntymisen vaiheita, mihin pyrki, mitä saavutti - ja mitkä oli pahimmat tappiot: "Suunnitelmani romahti täysin, kun poistit sen "orjanruusun"!" "Harmittaa, kun en tajunnut "valta + si"-sanan verbiluonnetta riittävän ajoissa." "Laitoit loppuun sitten "jumalan" …"

Oma tavoitekorttini tuolle edellisessä kuvassa näkyvälle runolle oli "miesten välinen rakkaus". Se oli ehkä onnistuneemmin perusteltavissa kuin pelin logiikan kannalta turhan epämääräiseksi paljastunut "valitse jokin eläin"-kortti (ongelmana se, että jos tavoite ei ole alusta saakka pakotettu, alkaa muuttaa valintaansa pelin kulun mukaan ja huomio motivoituu silloin toisin kuin muilla). Mutta "krapula"-kortti runoon rinnastettuna selittelyineen oli tällä kertaa osuvin tulkinta. Mitään pisteitä pelissä ei kuitenkaan lasketa eikä voittajaakaan ole pakko yrittää ratkaista: palkinto syntyy yhteisyyden kokemuksesta ja siitä, että nauttii niin omista kuin muidenkin hyvistä oivalluksista.

* * *

Kokeiluversio lähtee Mikaelin mukana Helsinkiin, toivottavasti siellä löytyy innokkaita testaajia. Viimeistelen toisen kappaleen, ja jos löytyy intoa, voidaan vaikka joulun jälkeen pelailla sitä täällä Jyväskylässä.

Alustavien kokemusten jälkeen runopelimme vaikuttaa lupaavalta: kehittelyä kannattaa jatkaa!

Protopeli lauantaiksi

Koska proton on tarkoitus toimittaa historiaan katoavaa välivaiheen osaa, en aivan hirveästi ole sen koostamiseen kuluttanut aikaa. Tärkeintä lienee, että on jotakin konkreettista runopelailtavaa ja testattavaa jatkokehittelyä varten - tai sitten jouduttamaan päätöstä siitä, että jotakin muuta on keksittävä/ tämä ei toimi.

Lauantaita varten olen valmistanut (materiaalina paksu hieman pahvimainen kartonki ja tulostettavat tarra-arkit) seuraavaa:

1. x määrä sanalaattoja (en ole laskenut, mutta eiköhän noilla pääse alkuun)

2. eriväriselle pahville lisäksi huomattavasti pienempi määrä johtimia ja päätteitä (a, ä, t, ni, aan, ssa, ssä, lla, llä, mpi jne.)

3. kortteja, joissa lukee "lisää", "poista", "siirrä", "muuta", "jokeri" (mukana myös tyhjiä, joihin voi keksiä muita toimintoja)

4. tavoitekortteja (jotka on vielä tekemättä, mutta nopea tulostaa ja leikata, ei huolta)

Sanastoon en ole tyytyväinen, hutkin sen vain nopeasti kasaan. Siinä on "perussanoja" ja sitten "runomaisempia" sanoja (poimin tulenkantajilta). Taivutus tuli heti ongelmaksi jo sanoja valitessa: osa onkin jossakin taivutetussa muodossa. Lisäksi tein tuollaisen pienen määrän päätteitä jonkinlaiseksi sivutueksi. Ajattelin, että päätteet voisi laittaa jo pelin alussa esille, jolloin kukin voisi omalla vuorollaan käyttää jonkin niin halutessaan. Tällainen käytäntö hieman edes laajentaisi mahdollisuuksia, mutta ei kuitenkaan sekoittaisi varsinaisen sanaston määrää liikaa eikä pilaisi käteen (tai pelaajan eteen) nostettavien sanojen ideaa.

Nuo muutoskortit oli helpoin osuus. Toimintoja voi keksiä lisää, otan pari kynää matkaan. Jokerin lisäsin joukkoon.

Pitäisin auki kiinnostavana vaihtoehtona sen, että pelaajat kuitenkin nostaisivat erilaisen tavoitekortin. Silloin vain pitää sopia sääntöihin ainakin parista käytänteestä:

1. Saako toisen pelaajan muutosvaiheen siirtoja mitätöidä? Vaarana se, että ilman tuollaista rajoitetta aletaan siirtelemään jotakin ratkaisevaa sanaa edestakaisin.

2. Pitäisikö loppuun lisätä vielä jokin tulkinnallinen elementti? Esim. pelin päättyessä - miten se sitten teknisesti ikinä sovitaankaan lopetettavaksi - kukin pelaaja voisi ennen tavoitekorttinsa paljastamista kirjoittaa runolle otsikon paperilappuselle. Se toisi mukaan tulkinnallisen näkökulman ja tarjoaisi myös sen vaihtoehdon, että oivaltavalla otsikolla voisi "pelastaa" tilanteen ja oma tavoitekortti olisikin lähellä runon henkeä.

Otsikoinnista syntyisi myös seurahenkistä runokeskustelua. Tietenkään otsikko ei saa olla sama kuin tavoitekortin teksti.

Toivottavasti saadaan testailu järjestettyä. Ai niin, vielä: riittääkö yksi peli kokeiluun? Tarra-arkeille tulostamalla, ne pahveille liimaamalla ja paperileikkurilla saan kohtuullisella vaivalla tehtyä toisenkin pelin. Toki yhdestä pelistä saa aikaiseksi kaksikin peliä, jos jakaa nuo sanat ja kortit kahteen osaan: koska eriä ei tule montaa, ei haittaa, vaikka sanasto ja tavoitteet ovat rajatummat.

LAUANTAI

Aluksi keskustelimme yleisesti, kävimme läpi erilaisia pelityyppejä ja alustoja sekä pohdimme, mitä hyviä ja huonoja puolia niissä on runollisten pelien näkökulmasta. Mietimme erilaisia alustavia rajauksia, esim., onko kyseessä:

– yksin vai moninpelattava (tai -luettava) peli?

– tietokone- vai kynä- ja paperipeli?

Totesimme, että peliaihion olisi oltava kaikkien ymmärrettävissä ja idean kirkas ja kuvattavissa, jotta työstämistä on mielekästä jatkaa ryhmässä. Keskustelun painopiste kääntyi hiljalleen ei-digitaalisilla alustoilla tapahtuviin moninpelihin. Esiin nousi mm. seuraavanlaisia rajauksia:

– onko pelin pääpaino tekstin tulkinnassa vai tekstin tuottamisessa?

– onko pelin sanavarasto rajoittamaton vai rajattu?

SUNNUNTAI

Päädyimme jatkokehittelemään ajatusta pelistä, joka aiempien jaotteluiden perusteella olisi moninpelattava ei-digitaalinen kortti- tai sanastopeli. Ensimmäinen konkreettinen näiden rajausten sisällä tapahtunut ”innovaatio” oli jakaa peli kahteen eri vaiheeseen:

– rakentamis- / kirjoittamisvaiheeseen ja

– muokkaus- / lukuvaiheeseen

YLEISTÄ

Pelin rajattu sanasto rakennetaan tietyn teeman ympärille (esim. Tulenkantajat).

Pelissä on yhteensä X sanaa tai ”sanakorttia”. Pelin aluksi pelaajat nostavat X sanaa käteensä.

Totesimme, että peruspeliin on todennäköisesti helppo tarvittaessa liittää erilaisia lisäominaisuuksia, teemoja tai moduleja.

Pelitestaukseen:

– Puhuttiin, että voi olla tarvetta myös jonkinlaiselle yleiselle sanapankille, josta kaikki pelaajat voivat ottaa sanoja.

– Sanasto perusmuodossa vai kuten lähderunoissa?

RAKENNUSVAIHE

Pelin pelaaminen alkaa rakennusvaiheella, jossa pelaajat asettavat vuorotellen sanan pelialueelle kunnes ”runo” on rakennettu ja rakennusvaihe päättyy.

Pelitestaukseen:

 – Mikä päättää rakennusvaiheen? (Esim. sanojen loppuminen kädestä tai jonkin sommitelman muodostuminen pelilaudalle.)

MUOKKAUSVAIHE

Kun rakennusvaihe on päättynyt, alkaa tekstin muokkaaminen. Puhuttiin, että muokkauskortit voisi olla järkevintä jakaa pelaajille muokkausvaiheen alussa, mutta tätäkin on testattava käytännössä. Muokkaus tapahtuu erillisillä korteilla, joita ovat ainakin:

lisää / korvaa / poista

sekä mahdollisesti ainakin:

/ siirrä // mitä muita?

 

Pelitestaukseen:

– Muokkauskortit tarkentuvat pelitestauksessa.

– Mikä päättää muokkausvaiheen?

– Voiko pelin voittaa? Miten mahdollinen pisteytys tapahtuu?

– Pitäisikö kirjaintasoa pystyä muokkaamaan, tekemään ”pakastimista rakastimia”?

 

Lisäksi keskustelua käytiin siitä, onko muokkausvaiheen jälkeen tarvetta erilliselle ESITTÄMISVAIHEELLE sen lisäksi, että tietysti kannustetaan pelaajia esiintymään ja ottamaan rooleja (vaikkapa Katri Vala tai Uuno Kailas).

Sunnuntain työpajan loppupuolella muokkausvaiheen peliin avautui vielä yksi uusi mielenkiintoinen näköala:

MOTIVAATIOT JA KÄÄNNEKOHDAT

 

Puhuimme, että pelin dynamiikkaa voisi elävöittää erilaiset pelin alussa tai sen aikana jaettavat, salassa tai näkyvillä pidettävät tavoite- tai motivaatiokortit tai kortit, jotka aiheuttavat jonkinlaisen käännekohdan peliin. Motivaatiot ja käännekohdat voisivat olla keskenään ristiriitaisia tai yhteneviä. Niiden luonne tai toiminta selvinnee parhaiten ”peruspelin” kautta pelitestauksen yhteydessä.