Pidetään mahdollisuudet avoinna. Itse asiassa kokeilussa olevaan protopeliin kuvastoa onkin lainattu juuri Tulenkantajat-ryhmän runoilijoilta. Sanastoon poimittiin helmiä Elina Vaaran, Mika Waltarin, Katri Valan ja Uuno Kailaan 20-30-luvun tuotannosta. Mutta yritetään kuitenkin ensin saada peruspeli toimimaan, ennen kuin haaveillaan lisäosista. Ja täsmennettäköön samalla Helsingin scifi-piireille - jos sieltä joku tähän blogiin eksyy - että huhut klingoninkielisestä version olemassaolosta ovat todellakin perättömiä ...
* * *
Lauantain testiryhmä oli odotuksiin nähden harmillisen vähälukuinen, mutta oli siinä hyvätkin puolensa: tällä hetkellä pelistä on olemassa vasta yksi kunnollinen testikappale (onneksi toinenkin kohta valmiina). Jos porukkaa olisi ollut runsaasti, omaa vuoroa olisi joutunut odottamaan kauankin, sillä erät tuntuivat venyvän pitkiksi.
Mikael lupasi myöhemmin kirjoittaa blogiin jonkinlaisen alustavan version säännöistä - siis siitä, miten peli etenee - mutta laitan tähän jo jotakin yleistä, sillä moni sellainen, joka ei päässyt paikalle, on varmasti kiinnostunut ensitunnelmista.
* * *
Peliä varten olin askarrellut
- n. 300 sanaa (en ole viitsinyt laskea, voi olla että niitä on vähemmänkin)
- erilaisia sanoihin liitettäviä päätteitä, välimerkkejä ja yksittäisiä kirjainlaattoja yhteensä useita kymmeniä
- 18 tavoitekorttia
- 30 toimintakorttia
Sana- ja päätelaattojen luonnetta havainnollistaa hyvin ensimmäinen (historiallinen!) runopelissä syntynyt tuotos.
Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy punaisten tavoitekorttien pakka, ja ylälaidassa pilkottaa yksittäinen kooltaan hieman pienempi toimintakortti.
* * *
Seuraavaksi kuvailemassani testipelissä oli kolme pelaajaa. Jokainen nosti itselleen 10 sanaa kartongista taitellun näkösuojan taakse - on oleellista, että pelaajat eivät tiedä, mitä sanoja toisilla on.
Pöydälle nostettiin yksi aloitussana. Sen jälkeen melko nopeasti edettiin viisi kierrosta siten, että kukin laittoi kerrallaan yhden sanan pöydälle yhteistä runoa rakentaen. Runon kokonaisuutta ei tässä vaiheessa tarvinnut miettiä, mutta monia hyviä oivaltavia sanapareja ja säkeitä silti syntyi.
Halutessaan sai sanan lisätessään käyttää pelipöydällä esillä olleiden päätteiden joukosta tarvitsemansa (esimerkiksi lisätä nymfi-sanaan ni-liitteen). Jos sana vaati useampaa kuin yhtä päätettä, sekin oli sallittua.
Viiden kierroksen jälkeen "rakennusvaihe" päättyi. Toinen historiallinen erä näytti silloin tältä:
Jokseenkin hieno runo tuokin.
* * *
Seuraavaksi kukin nosti erillisestä pakasta käteensä viisi toimintakorttia. Niitä on viisi erilaista: "lisää", "poista", "siirrä", "muuta" ja "jokeri".
- "lisää" = lisää runoon yhden sanan. Niitä on jäljellä viisi ensimmäisen vaiheen jälkeen. Jos käyttää "lisää"-kortin, saa ottaa uuden sanan.
- "poista" = poistaa yhden sanan runosta. Jos kyse on syntyneestä yhdyssanasta, voi kuitenkin poistaa vain yhden osan siitä.
- "siirrä" = vaihtaa yksittäisen sanan paikkaa.
- "muuta" = saa muuttaa jotakin sanaa käyttämällä päätteitä. Jos sanassa on jo ennestään pääte, voi joko korvata sen uudella tai lisätä perään.
- "jokeri" = korvaa jonkin sanan lisäämällä tilalle uuden sanan (ikään kuin "poista+lisää"-kortti rajoituksella). Jokerin käytettyään saa nostaa itselleen uuden sanan.
* * *
Ennen kuin alettiin pelata muokkausvaihetta toimintakorteilla, jokainen nosti itselleen tavoitekortin näyttämättä sitä muille. Tavoitekorteissa on tällä hetkellä mm. "köyhän rukous", "krapula", "hulluus", "naisvartalo", "vallankumous" ja "miesten välinen rakkaus". Tavoitekortteja pitää jatkossa kehittää, sillä tämänpäiväisen kokemuksen perusteella niillä on iso merkitys pelin onnistumisessa.
Kun tavoitekortit ja toimintakortit oli nostettu, aloitettiin toinen osuus pelissä, muutosvaihe. Jokainen pelasi vuorollaan yhden toimintakortin pyrkien siten tekemään syntyvästä runosta oman tavoitekorttinsa vaatimuksen näköisen. Aina toimintakortin pelattuaan piti nostaa pakasta uusi, kunnes pakka loppui. Jos pelasi "lisää"-kortin tai "jokerin", piti nostaa myös uusi sana itselleen.
Kun kaikki toimintakortit oli pelattu, pelin "muokkausvaihe" päättyi. Siinä vaiheessa edellinen, "rakennusvaiheessa" muodostettu runo näyttikin nyt tällaiselta:
Rakennusvaiheen versiosta terävöityi ja painavoitui moni kohta, erityisesti alku ja loppu. Puhe nöyrästä elämästä ja ylpeän ripistä vaihtui suuriin sanoihin: "totuus: elämä" ja "hymytön jumala".
Koska lisäyksiä ja poistoja tekeviä kortteja on suunnilleen yhtä paljon, runon sanamäärä ei kasva kuin hieman. Se on hyvä, sillä siten yhdelläkin siirrolla on loppuun saakka merkitystä runon kokonaisuuden kannalta. Koettiin myös hyväksi tuollainen 15-20 sanan mittainen teksti jonkinlaisena alarajana: jos runo olisi lyhyempi, loppuvaiheessa vaikka vain 8-10 sanan pituinen, yksittäisen toimintakortin rooli kasvaisi liian suureksi - viimeisen vuoron pelaaja pääsisi liian usein mullistamaan runon merkityksen kokonaan.
* * *
Lopuksi pelissä on vielä kolmas vaihe: "tulkinta". Jokainen vuorollaan kertoo, mistä runossa on kysymys omasta mielestään ja paljastaa sitten korttinsa. Huomattiin, että samalla oli hauska käydä läpi pelin ja runon syntymisen vaiheita, mihin pyrki, mitä saavutti - ja mitkä oli pahimmat tappiot: "Suunnitelmani romahti täysin, kun poistit sen "orjanruusun"!" "Harmittaa, kun en tajunnut "valta + si"-sanan verbiluonnetta riittävän ajoissa." "Laitoit loppuun sitten "jumalan" …"
Oma tavoitekorttini tuolle edellisessä kuvassa näkyvälle runolle oli "miesten välinen rakkaus". Se oli ehkä onnistuneemmin perusteltavissa kuin pelin logiikan kannalta turhan epämääräiseksi paljastunut "valitse jokin eläin"-kortti (ongelmana se, että jos tavoite ei ole alusta saakka pakotettu, alkaa muuttaa valintaansa pelin kulun mukaan ja huomio motivoituu silloin toisin kuin muilla). Mutta "krapula"-kortti runoon rinnastettuna selittelyineen oli tällä kertaa osuvin tulkinta. Mitään pisteitä pelissä ei kuitenkaan lasketa eikä voittajaakaan ole pakko yrittää ratkaista: palkinto syntyy yhteisyyden kokemuksesta ja siitä, että nauttii niin omista kuin muidenkin hyvistä oivalluksista.
* * *
Kokeiluversio lähtee Mikaelin mukana Helsinkiin, toivottavasti siellä löytyy innokkaita testaajia. Viimeistelen toisen kappaleen, ja jos löytyy intoa, voidaan vaikka joulun jälkeen pelailla sitä täällä Jyväskylässä.
Alustavien kokemusten jälkeen runopelimme vaikuttaa lupaavalta: kehittelyä kannattaa jatkaa!
No comments:
Post a Comment