Koska proton on tarkoitus toimittaa historiaan katoavaa välivaiheen osaa, en aivan hirveästi ole sen koostamiseen kuluttanut aikaa. Tärkeintä lienee, että on jotakin konkreettista runopelailtavaa ja testattavaa jatkokehittelyä varten - tai sitten jouduttamaan päätöstä siitä, että jotakin muuta on keksittävä/ tämä ei toimi.
Lauantaita varten olen valmistanut (materiaalina paksu hieman pahvimainen kartonki ja tulostettavat tarra-arkit) seuraavaa:
1. x määrä sanalaattoja (en ole laskenut, mutta eiköhän noilla pääse alkuun)
2. eriväriselle pahville lisäksi huomattavasti pienempi määrä johtimia ja päätteitä (a, ä, t, ni, aan, ssa, ssä, lla, llä, mpi jne.)
3. kortteja, joissa lukee "lisää", "poista", "siirrä", "muuta", "jokeri" (mukana myös tyhjiä, joihin voi keksiä muita toimintoja)
4. tavoitekortteja (jotka on vielä tekemättä, mutta nopea tulostaa ja leikata, ei huolta)
Sanastoon en ole tyytyväinen, hutkin sen vain nopeasti kasaan. Siinä on "perussanoja" ja sitten "runomaisempia" sanoja (poimin tulenkantajilta). Taivutus tuli heti ongelmaksi jo sanoja valitessa: osa onkin jossakin taivutetussa muodossa. Lisäksi tein tuollaisen pienen määrän päätteitä jonkinlaiseksi sivutueksi. Ajattelin, että päätteet voisi laittaa jo pelin alussa esille, jolloin kukin voisi omalla vuorollaan käyttää jonkin niin halutessaan. Tällainen käytäntö hieman edes laajentaisi mahdollisuuksia, mutta ei kuitenkaan sekoittaisi varsinaisen sanaston määrää liikaa eikä pilaisi käteen (tai pelaajan eteen) nostettavien sanojen ideaa.
Nuo muutoskortit oli helpoin osuus. Toimintoja voi keksiä lisää, otan pari kynää matkaan. Jokerin lisäsin joukkoon.
Pitäisin auki kiinnostavana vaihtoehtona sen, että pelaajat kuitenkin nostaisivat erilaisen tavoitekortin. Silloin vain pitää sopia sääntöihin ainakin parista käytänteestä:
1. Saako toisen pelaajan muutosvaiheen siirtoja mitätöidä? Vaarana se, että ilman tuollaista rajoitetta aletaan siirtelemään jotakin ratkaisevaa sanaa edestakaisin.
2. Pitäisikö loppuun lisätä vielä jokin tulkinnallinen elementti? Esim. pelin päättyessä - miten se sitten teknisesti ikinä sovitaankaan lopetettavaksi - kukin pelaaja voisi ennen tavoitekorttinsa paljastamista kirjoittaa runolle otsikon paperilappuselle. Se toisi mukaan tulkinnallisen näkökulman ja tarjoaisi myös sen vaihtoehdon, että oivaltavalla otsikolla voisi "pelastaa" tilanteen ja oma tavoitekortti olisikin lähellä runon henkeä.
Otsikoinnista syntyisi myös seurahenkistä runokeskustelua. Tietenkään otsikko ei saa olla sama kuin tavoitekortin teksti.
Toivottavasti saadaan testailu järjestettyä. Ai niin, vielä: riittääkö yksi peli kokeiluun? Tarra-arkeille tulostamalla, ne pahveille liimaamalla ja paperileikkurilla saan kohtuullisella vaivalla tehtyä toisenkin pelin. Toki yhdestä pelistä saa aikaiseksi kaksikin peliä, jos jakaa nuo sanat ja kortit kahteen osaan: koska eriä ei tule montaa, ei haittaa, vaikka sanasto ja tavoitteet ovat rajatummat.
No comments:
Post a Comment